Nyt kävi näin että kävin ostamassa sims 3, joten tämä tarina sai päätöksensä :/ ei onneksi ollut paljon lukijoita, joten ei siinä hätää :) mutta tietenkin aloitan sims 3 tarinankin kunhan olen oppinut pelaamaan. KIITOS LUKIJOILLE (:::♥

Helin katseli värjättyjä hiuksiaan peilin edessä, hän siirsi oikealla kädellä pitkät haituvat pois silmien edestä ja päästi suustaan raskaan huokaisun. Hänellä oli valtava ikävä lapsiaan, joista ei ole ollut erossa ennen tätä lomaa.

Heli avasi vessan oven ja käveli hotellihuoneeseen, ja huomasi Janin makaavan sängyllä täysin keskittyneenä television katseluun. Pian tämä kuitenkin kääntyi katsomaan Heliä - Anteeksi neiti, mutta olette väärässä huoneessa.

- Jani, älä viitsi vitsailla, oletko soittanut kotiin?                                                             Jani pudisti päätään - En, ajattelin että sinä voisit itse soittaa.

Helin vaihtoi hiostavan mekkonsa lempipaitaan jonka löysi viime kesänä kirpputorin viimeiseltä hyllyltä, ja riidellen sen hinnasta myyjän kanssa, joka ei voinut siihen mitenkään vaikuttaa, mutta paita on ollut siitä asti kovassa käytössä.

Helin nappasi huoneen puhelimen käteensä ja näppäili siihen äitinsä numeron.                        - Helin ! Olen odotellut soittoasi, kuinka lomanne on sujunut ?                            

- Mainiosti, olen täysin rentoutunut. Täällä on todella mukavia ihmisiä.                              

- No sepä hienoa, moneltakos se koneenne lähtee tänään ?                                            

- 20.25, olemme vasta seuraavana aamuna perillä, joten älä odottele kahvien kanssa, Helin naurahti.

- Moona haluaisi puhua kanssasi, Marjatta huudahti. Pian puhelimen toisesta päästä kuului tuttu hentoinen ääni. - Äiti, milloin tulet ? Meillä on kova ikävä sinua, teimme mummon kanssa sinulle ja isille keskejä, mutta Miro söi kaverinsa kanssa kaikki !                               

- Meilläkin on ikävä teitä, mutta ei mene pitkään kun taas näemme, vai söi Miro kaikki? No kun tulemme kotiin, tehdään lisää keksejä

Helinin oli vaikea irrottautua puhelimesta, mutta pian heidän oli pakko mennä aulaan odottamaan Tommia jonka piti näyttää heille vielä viimeinen paikka ennen heidän lähtöään. Helin nappasi vielä mukaansa kirjan automatkan ajaksi, hän aloitti sen lukemisen jo portaissa, jotka nitisivät heidän jalkojensa alla.

Pari asteli aulaan, jossa Tommi puhui tummaihoisen naisen kanssa. Helin  katseli ihmeissään tommia, joka vältteli hänen katsettaan.

Nainenhan puhui Suomea, mutta mistä Tommi hänet tunsi ? No se ei ole meidän asiamme, Helin mietti.

- Tommi ! Jani huudahti, ilmoittaen olemassaolomme.

Heli ja Jani jäivät aulaan odottamaan taksin tuloa, he istuivat Janin kanssa vierekkäin ja katselivat toisiaan pitkän aikaa, kunnes Tommi tupsahti paikalle.

- Muistittehan ottaa uimavarusteet mukaan? Sillä tänään vien teidät uimaan, Hän sanoi ja sai sanansa kuulostamaan siltä kuin hän puhuisi pienelle lapselle.

Heli katseli häntä raivoissaan, hän ei vieläkään kestänyt katsella hänen kasvojaan, se sai joka kerta hänen päänsä kiehumaan. Pian taksi pysähtyi pihaan, ja he nousivat sen kyytiin.

-----

Heli oli pulahtanut Janin perässä kirkkaaseen allasveteen, jossa he jäivät selälleen kellumaan vierekkäin. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta tiesivät mitä toistensa päässä liikkui. Heli ei kumminkaan kauan jaksanut lillua, joten hän nousi altaasta, asettaen pyyhkeensä altaan reunalle,jonka päälle hän jäi ottamaan aurinkoa.

Jani oli aivan innoissaan altaan päässä olevasta pomppulaudasta, Jani ei ole koskaan kokenut tälläistä, johtuen köyhästä lapsuudestaan. Hän hyppi ja sukelteli altaassa kuin pieni lapsi, iloiten lämmöstä.

Helin ei todellakaan nauttinut lämmöstä, se oli saanut hänen ihonsa palamaan ja hän täysin raivoissaan, ja puki vaatteet päälleen, sillä hän halusi pois jonnekkin kylmään.

Hän ryntäsi sisälle kahvilaan, jossa Jani istui jutellen vieraalle miehelle. Huomatessaan Janin ja hänen ilonsa, Helin unohti vihansa ja kietoutui hänen viereensä istumaan.

Jani nosti Helin tukevasti syliinsä, ja painoi otansa tämän otsaa vasten ja antaen pienen suudelman hänen poskelleen. - Onneksi tapasin sinut, mies kuiskasi hänen korvaansa. Istuttuaan Janin sylissä Helinin tuli kuuma ja hän nousi tämän sylistä kävellen ulkona, erikseen rakennetulle tanssilavalle.

Hän katsahti nuorta miestä joka tanssi paikallista Hawaii nimistä tanssia, Helin nousi portaat ylös hänen luokseen ja otti oppia pojan tanssista, mutta ei pysynyt perässä.

Porukkaa oli kerääntynyt heidän ympärilleen, ja Jani oli tullut tanssimaan Helin seuraksi.

Helin kietaisi kätensä miehensä ympärille ja kiitti häntä tästä matkasta.

-------

Illalla heidän palattuaan hotellille, virkailijalla oli heille asiaa.

- Lentokentältä tuli teille soitto, mutta ette olleet paikalla joten kerron sen teille itse, lentonne on peruttu myrskyn takia, olisi vaarallista lähteä tällä ilmalla lennolle, ja kuoleman riski olisi suuri, vaaleahiuksinen nainen kertoi.

Helin katsoi häntä kauhuissaan eikä tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa.

- No onneksi meillä on vielä huoneemme, Helin sanoi.                                                      - No tuota, valitettavasti meidän pitää antaa se jo seuraaville asiakkaille, olen pahoillani mutta saatte halpaan hintaan uuden huoneen.

Helin katsahti virkailijaa suutuksissaan ja olisi sanonut hänelle monia asioita, mutta eihän se ollut hänen vikansa joten he suuntasivat katsastamaan huoneeseensa. Heli päätti ilmoittaa kotiin suunnitelmien muutoksista.

- Lento on peruttu, joten tulemme vasta kunnes kaikki on kunnossa, älä kerro kaksosille jotteivat he huolestuisi.

- Kerron aamulla, he ovat jo nukkumassa, mutta kuinka teidän rahanne riittävät jatkossa ? Teillähän piti olla rajallinen budjetti, Marjatta kysäisi, - Pummikaa kyyti kotiin, eiköhän joku teidät matkaansa nappaa, tai tappaa.

- Äiti ! Älä vitsaile, olen tosissani ! Minua pelottaa, mitä jos myrsky tulee tänne ? Entä jos me emme enää pääse kotiin?

- Miksi edes ajattelet tuollaisia ? Teet itsellesi vain hallaa, rauhotu. Pääsette kyllä kotiin keinolla tai toisella, Marjatta sanoi rauhoitellen tytärtään - No mutta soitellaan, minä yritän nyt saada unta, olen valvonut lapsiesi takia jo monta yötä.

Heli laski puhelimen paikalleen, ja nojasi pöytää vasten pitäen toista kättänsä sekoittuneena hiuksiinsa.

Jani nousi ylös ja katsahti Heliin joka oli jo itkun partaalla.

- Mennään rentoutumaan kuumille lähteille.

- Mitä ? Helin vastasi ja hän unohti matkan jo päästään.

- Lähteille, Jani toisti ja otti vaimoaan kädestä kiinni - Tule vien sinut sinne.

Lähteillä Jani osasi rentoutua, mutta asiat palasivat takaisin Helin mieleen, hän nousi vedestä ja päätti lähteä sisälle nukkumaan.

Helin nousi ylös veden kastelemia liukkaita rappusia, hän käveli ravintolan ohi mutta kääntyi takaisin nähtyään tutun ihmisen seisovan ravintolan keskellä.

- Sehän oli Tommi ! mutta kuka tuo nainen on ? Heli mietti ja jäi kuuntelemaan heidän keskusteluaan.

- Jätä hänet jo ! et näe häntä kuitenkaan tarpeeksi, ja annan sinulle kaikkea mitä tarvitset, tyttö yritti suostutella.

- Tiedät itse että rakastan häntä, jos jätän hänet, hän kysyy minulta syytä ja aikoo kanssa ottaa sen selville.     

- Entä minä ?! Etkö välitä minun tunteistani, tiedän että olet se oikea mutta se penteleen ämmä pilaa suhteemme !

- Rakastan sinua kuitenkin enemmän, Tommi sanoi katsoen tyttöä syvästi silmiin, ja painoi tämän sitten pitkään suudelmaan.

Heli oli järkyttynyt, kuinka Tommi saattoi tehdä näin Katrille ? Helin lähti juoksemaan paikalta, ja törmäsi matkalla Janiin, joka oli jotenkin päässyt sisään ilman että Heli olisi huomannut.                                                                                            

- Etsin sinua, missä olit ? Sinunhan piti mennä sisälle, Jani katsahti Heliä jonka kasvoilla oli outo ilme. - Mitä olet tehnyt ? Hän jatkoi perään.

- Minäkö ? En minä ole mitään tehnyt, kunhan kävelin rannalla.

- Et varmaan kävellyt, koska tulin sitä kautta sisälle, miksi valehtelet ?

- Kerro mikä sinulla on, haluan auttaa sinua, Jani sanoi ja nosti kätensä ilmaan.

- Hyväon ! Näin Tommin suutelevan erästä naista, he juttelivat Katrista ja kuinka heidän elämänsä olisi parempaa ilman häntä.

Jani katsoi Heliniä ensin vakavasti, mutta sitten repesi nauruun.

- Nyt olet kuvitellut sillä ei Tommista ole sellaiseen.

- Sinä et tunne häntä niinkuin minä ! Hän on kaksinaamainen valehtelia !

- Ja kuinka sinä sen tiedät ? Jani ihmetteli.

 

8. Osa oli tässä, seuraava osa tulee tämän viikon aikana, vaikea sanoa milloin koska on kiireitä joka suuntaan (: Risut ja ruusut kelpaavat !

 

8 osa tulee näihin nähden huomenna, kuvat on valmiina ja olisin kirjoittanut osan tänään, mutta sivusto toimi hitaasti eikä ladannut kuvia :/

Mutta huomeniin ! :)

Kiitos kovasti kommenteista, ne ovat tuoneet minulle lisää innostusta jatkaa tarinaa. Ja ilmoitan vielä, että vaihdan kirjoitustyyliä. 7. Osa, nauttikaa !

Heti seuraavana iltana Helin soitti matkatoimistoon.

- Varaisin loman kevään alkupuolelle, ja haluaisin hääsviitin.

- Tuleeko perheenne mukaan ? Rouva kysyi puhelimen toisessa päässä.

- Ei tule, vain kaksi ihmistä.

- Hyvä on, mikä on nimenne ?

Puhelu jatkui siihen asti, kun asiat saatiin selvitettyä.

Helin röjähti sängylle, Janin viereen.

- No mikäs nyt on? Tämä kysyi ihmetellen.

- Mitä jos vieraat eivät pääse tulemaan ? tai joku perheestämme sairastuu ? Tai mitä jos on hirvittävä myrsky, joka pilaa päivämme ?! Helin luetteli kauhuissaan.

Jani katsoi pitkään tulevaa vaimoaan, ja sitoi kätensä tämän ympärille tiukasti, vetäen hänet lähelleen.

- Älä sinä siitä huolehdi, siihen on vielä pari kuukautta, Jani vastasi rauhoittaen Helin mielen.

- Anteeksi, minua vain pelottaa että häämme epäonnistuvat.

Jani oli alkanut treenaamaan itseään kuntoon lomaa varten, hän halusi olla timmissä kunnossa, jotta Helinin ei tarvitsisi hävetä tätä rannalla, no eihän Heli tietenkään häntä häpeäsi, mutta mies halusi olla varma asiasta.

Helin oli lähdössä ruokakauppaan ostamaan päivällisen aineksia, mutta Jani huomasi hänet ikkunasta, ja lähti kiireesti hänen peräänsä.

- Minähän voisin tilata meille esitteliän ! Mies huusi tämän perään.

- Esitteliän ? Helin kummasteli.

- Semmoinen tyyppi joka kiertelee ja esittelee meille maan kulttuureja, Jani sössötti.

Helin ei vieläkään ymmärtänyt, mutta päätti antaa Janin tehdä miltä hänestä tuntui.

Samassa Helin muisti kutsut jotka olivat hänen taskussaan.

Hän avasi postilaatikon ja asetti ne nätisti päällekkäin, jotta postinjakajan olisi helppo napata ne mukaansa. Helin kolusi vielä taskunsa läpi, hän halusi varma ettei yksikään kirje jäisi lähettämättä. Vihdoin hän pääsi ostoksilleen.

Kotiin tultua, Helin riisui takin päältään, ja asteli keittiöön ruokakori kädessään. Hän avasi jääkaapin oven ja työnsi ruuat omille paikoilleen.

Hän päätti nimittäin tehdä tänään kevyttä ruokaa, salaattia.

Hän kattoi pöydän lapsille valmiiksi, pian pienen tytön ääni kuului ovelta, ja hän juoksi sisään paperi kädessään.

- Äiti ! Äiti ! Sain 10 matikan kokeesta ! Moona kiljui.

- Hienoa ! Jani vastasi, mutta Helin oli aivan ajatuksissaan, joten hän tajunnut mitä ympärillään tapahtui. Moona ei kuitenkaan välittänyt, kunhan hän sai edes jonkun huomion.

Syötyään ovikello soi, ja Moona riensi avaamaan oven, ja kukapas muukaan siellä seisoikaan kuin Lauri.

- Äiti, saako lauri tulla meille ? Hän kysyi, mutta se oli jo myöhäistä, kun poika oli riisunut jo takin päältään.

Moona halasi Lauria, ja veti sitten kädestä pitäen tämän pianon äärelle, ja halusi välttämättä opettaa pojan soittamaan pianoa. Lauri katsahti ihmeissään Moonaa, ja suostui pienen väittelyn jälkeen edes istumaan pianon äärelle. Se riitti Moonalle.

Menimme Janin kanssa seuraamaan telkkarista tulevaa perhedraamaa.

- Löysin muuten sen esitteliän, hän on ollut siellä töissä jo 7vuotta, eli kokenut.

- Hmm, riittääköhän se, toivottavasti hän ei ole joku nuori työntekijä.

Jani jäi katsomaan minua ihmeissään, ja kysyi sitten varovaisesti. - Olethan varma että haluat tätä ?

Käänsin katseeni Janiin, - Tietenkin ! Olen odottanut tätä siitä asti kun tapasin sinut, miksi luulet etten haluaisi ?

Jani tajusi hermostumiseni, ja päätti olla hiljaa.

- Löysin muuten sen mekon, menen huomenna ostamaan sen, minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukanani, koska suurin osa meni ruokaan.

Moona oli jo löytänyt tiensä veljensä huoneeseen.

- Mitä ajattelet siitä kun äiti ja isä lähtevät pois ? Miro kysyi yllättäen.

- Minulla tulee ainakin kova ikävä, mutta on tässä hyväkin puoli ! Menemme mummin luokse, ja saamme syödä keksejä niin paljon kuin haluamme ! Moona vastasi ja asetti lelun lattialle.

- Oletko aivan varma ? Poika sanoi silmät levällään.

Pian oli kevät, ja oli häiden aika.

Jani asetti sormuksen Helin sormeen, joka teki saman toisinpäin. Jani katsoi häntä vähän aikaa syvästi silmiin, ja oli varma rakkaudestaan.

Jani nappasi vaimonsa hellään syleilyynsä, ja vieraat nousivat ylös raikuvin taputuksin.

Juhlia jatkettiin vielä sisällä, malja nostettiin vastanaineille. Keittiön pöytä täyttyi vielä lahjoista, ja huone oli täynnä hälinää ja kukaan ei suostunut pysymään poissa morsian luota, jonka sormusta kaikki ihastelivat, jossakin vaiheessa joku kompastui vielä puvun helmaan ja löi päänsä pahasti. Mutta onneksi ei tapahtunut sen kummempia.

Vihdoin pari pääsi huilaamaan, taksi otti heidät kyytiinsä ja vei lentokentälle, jossa he saivat odottaa pari tuntia. Lentokone oli pian valmiinsa, ja he pääsivät vasta seuraavana päivänä perille. Moni oli kentällä vielä varoittanut lähtemästä tulevien myrskyjen takia, mutta ei parimme siitä välittänyt.

Perillä Helin varasi huoneet, ja kävi aulan vessassa laittamassa letit itselleenl.

Sviitti kiinnosti molempia, jonne he säntäsivät samantien. Helin jäi hetkeksi vielä oven eteen, ja katsahti Janiin joka ojensi hänelle avaimet. Helin työnsi avaimet, väänsi ja avasi huoneen oven.

Helin katsahti innoissaan huonetta ja takertui samantien silkkiverhoihin jotka oli kiinnitetty sängyn päälle, ja ne laskeutuivat kauniisti lattiaan asti. Sillä välin Jani tilasi huonepalvelusta välipalaa, eiväthän he olleet syöneet mitään, paitsi lentokoneessa jotain pientä, mutta silti nälkä kouri kumpaakin.

- Tämä paikka on ihanampi kuin kuvittelin, tästä lomasta tulee ikimuistoinen ! Heli ihasteli.

- Odota vain iltaan, silloin saat kokea jotain mitä et unohda.

- Miau, Heli naukaisi nostaen toista kulmakarvaansa.

Kumpikin istui hiljaa paikallaan, katsellen auringonlaskua. Heli asetti kylmän kätensä Janin reiden päälle, joka värähti saadessaan kylmiä väreitä.

Illan tullen, Heli kömpi sänkyyn Janin seuraksi, ja hyppäsi samantien vetäen tämän suudelmiinsa. Eivät siinä paljon naapureita ajateltu, kun hääpari vietti villiä yötänsä.

Seuraavana aamuna Jani herätti Helin suudelmillaan, ja he pukivat vaatteita päälleen. Heidän piti olla tasan yhdeksältä hotellin ravintolassa, jossa tämä "esitteliä" heitä odottaisi.

- Mistä tiedämme kuka hän on ? Heli kysyi ja katsahti miestään, joka pyöritteli silmiään.

- Kerroin että minut tunnistaisi punaisesta paidasta, ja kauniista naisesta vierelläni, Jani kertoi Helille joka oli jämähtänyt paikalleen.

- Juuri niin, Kuului yllättäen Janin takaa.

 

Jani nousi seisomaan ja huomasi Tommin, joka ei ollut muuttunut muuten kuin oli ajanut partansa ja hankkinut farkkujensa tilalle suorat polviin asti olevat housut.

- Tommi ! Olinkin ihmetellyt minne olit kadonnut, oletko ollut täällä töissä ?

- Mistään muualta en ole töitä saanut, joten sain kutsumuksen tänne, mutta tuntui pahalta jättää Katri Suomeen, mutta olemme silti yhdessä. Näemme lomilla, jolloin voin mennä takaisin Suomeen rakkaani luokse.

- Rakkaani, Helin tuhahti päässään.

- No lähdetäänkö ? Tommi kysyi ja työnsi toisen käden housujensa taskuihin, katsahtaen minuun.

- Haen vain kamerani ! Nähdään aulassa, Jani vastasi innoissan ja lähti hakemaan huoneestamme kameraa.

- Miksi juuri sinä ?! Käskin sinun pysyä erossa meistä !

- Minä en tätä päättänyt, ole tyytyväinen että olen kasvanut aikuiseksi enkä enää himoitse sinua ! Tommi vastasi saaden Helinin hermot kiehumaan.

 - No, no . . Pysy kaukana minusta ! Helin änkytti raivoissaan.

 Hän juoksi ulos kuumuteen ja huomasi paikallisen taksin, ilmeisesti Tommi oli tilannut sen, jotta voisi kuljettaa meidät muualle. Helin katsahti taakseen ja huomasi Janin kävelevän perässään auton etupenkille. Helin katseli harmissaan auton lattiaa, ja kaipasi kipeästi kotiin. Hän oli varma siitä, että Tommilla on vielä ässä hihassaan, varsinkin nyt, kun Helinillä ei olisi paikkaa minne paeta. Onneksi Jani oli hänen turvanaan.

Tommi oli päättänyt viedä heidät torille, jossa oli kaupustelioita. Helin katseli kaunista palmu koristetta, joka oli pieni mutta sievä. Hän nappasi sen käteensä ja käveli kassalle maksamaan.

- One pleace, hän yritti epätoivoissaan selittää. Myyjä kuitenkin tajusi koristeen hänen kädessään ja otti tältä maksun.

Helin sai vielä tutustua paikallisiin ihmisiin, jotka eivät ollutkaan tummia kuten hän oli ajatellut.He jäivät vielä syömään paikallista ruokaa, ennenkuin vetäytyivät takaisin hotellille.

Miten Helinin käy ? pystyykö hän enää selvittämään välejään Tommin kanssa. Osasta tuli hieman lyhyt, kommentteja saa antaa ! :)

Kaksoset ovat kasvaneet kovasti, aloittivat koulunkin syksyllä. Eivät riitele tai tappele, muuten kuin jos asia liittyy karkkeihin. Kaikki ihmettelevät silmien väriä, no ilmeisesti Miro on perinyt minun silmäni, ja sisko on perinyt isänsä silmät.

 

Voi miten rauhallinen perhe tässä istuukaan, todellisuus on todellakin aivan jotain muuta.

Ja tämä on lievää. Hermoilut on hermoiltu, ja kyyneleitä vuodatettu. Mutta vihdoin koulut alkoivat, ja lapset tulevat väsyneinä kotiin. Yleensä tehdään läksyt, syödään ja pyyhälletään sänkyyn.

Ainiin, uusimme lasten huoneet. Moona sai toiveestaan pinkin huoneen, ja ostimme hänelle käytetyn prinsessa sängyn, johon hän on ollut todellakin tyytyväinen !

Miro on taas innostunut urheilusta, joten teimme hänen huoneestaan urheilullisen. Kuvia ei nyt ole huoneista enempää, mutta eiköhän niitäkin tule joskus vielä näkemään.

- Minulla kestää tänään töissä pitkään, pitää tehdä liikatöitä, mutta tulen niin pian kuin pystyn. Jani selitti samalla kun veti takkia päälleen, hän lähestyi minua nopein askelin, otti hellästi kiinni leuastani ja veti minut suudelmiinsa.

Mitään en ehtinyt siihen sanomaan, kun mies lähti pyyhältäen kylmään talvi ilmaan.

Vetäisin takin ylleni, ja olin menossa kolaamaan pihaamme. Astuin eteisestä ulos terassille, kun järkytyin näkemästäni.

- Miten en ole huomannut tätä ?! Kauhistelin.- Minulla on edessäni valtava urakka.

Revin turhat puskat irti etupihalta, ja takapihalta.

Lapsetkin taisivat tulla jossain vaiheessa kotiin, en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota. Moona kävi jossain välissä auttamassa, mutta kyllästyi samantien ja lähti sisälle katsomaan piirrettyjä.

Leikkasin vielä puskat tasaisiksi, ja kolasin lumet pois.

Vihdoin olin saanut työni tehtyä, ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Menin sisälle, sain heitettyä takin päältäni, ja nukahdin samantien uudelle pehmeälle sohvallemme. Jani tuli kotiin kun päivä oli pimentynyt, ja huomasi minut nukkumassa. Ilmeisesti hän oli kantanut minut sänkyyn, koska sieltä minä aamulla heräsin.

Kun Jani oli kantanut minut ylös, hän siivosi keittiön ja valmisti iltapalaa.

- Isi, missä äiti on ? Moona kysyi ihmeissään.

- Äiti nukahti tuohon sohvalle, joten kannoin hänet ylös nukkumaan.

- Mutta minulla on äidille asiaa ! Moona tiuhahti.

- Annetaan nyt äidin nukkua, saat kertoa asiasi hänelle aamulla.

Miro istui hiljaa ja tuijotti lautastaan, hän varmaan tunsi itsensä eristetyksi keskustelusta, mutta ei hänestä kuulunut pihaustakaan.

Ruoan jälkeen lapset menivät huoneisiinsa tekemään kotiläksyjä.

Seuraavana päivänä kun Jaana oli meillä kylässä, opetin hänet pelaamaan shakkia. Ei Jaana kyllä siitä mitään tajunnut, kunhan nappeja liikutteli.

- Moona haluaisi kovasti nähdä Laurin, Sanoin kesken pelin.

- Aijaa, no voisin tuoda hänet tänään tänne. Voisitte vaikka mennä läheiseen puistoon leikkimään, Jaana mutisi ja nosti jalkansa ristiin toisen päälle, potkaisten pelin nappulat kumoon.

Puistoon päästyämme, Moona halusi välttämättä olla kahdestaan Laurin kanssa.

- Onko sinulla ollut ikävä minua ? Moona kysyi Laurilta punastuen.

- Sinuako ? Jos olisit kissani, voisin sinua ikävöidä. Mutta olet minulle pelkkä ystävä joten ei minulla sinua ikävä tule, Lauri vastasi runollisesti, mikä loukkasi Moonaa.

Moona käänsi katseensa kiikkuihin ja meni sinne yksinään istumaan.

Pian Lauri tuli hänen seurakseen, ja mökötys hävisi samantien. Ystävykset leikkivät koko päivän kahdestaan, Moona oli täysin ihastunut Lauriin,vaikka tuskin itse tiesi mitä se tarkoitti.

Sillä välin äiti käveli puistossa vastaan.

 - Mitenkäs lapsukaiset voivat ? Voisivatko he tulla joku päivä meille kylään ? Olisi kiva nähdä heitä taas vaihteeksi, Marjatta ehdotti.

- Käyhän tuo, saisin itsekkin välillä rauhaa ! Tietäisitpä kuinka innokkaita he ovat.

Kotiin mentyäni, käskin lapset samantien nukkumaan, ja oletin Janin olevan jo nukkumassa. Avasin makuuhuoneen oven, ja näin Janin istuvan frakki päällään. Hän oli koristellut huoneen silkkiverhoin, ja sytyttänyt kynttilöitä palamaan. Ruusujakin löyti pari kappaletta huoneen nurkasta. Kävelin hänen luokseen.

- Mitä tämä on ? Kummastelin.

Jani polvistui eteeni, katsoen minua suoraan silmiin.

- Tiedät kuinka paljon sinua rakastan, olen aina rakastanut ! Jani sanoi, saaden minut kyyneliin.

Hän nappasi taskustaan ison mustan rasian ja avasi sen. Siinä kimalteli tajuttoman kaunis ja iso timantti. Menin täysin sanattomaksi, ja nostin käteni automaattisesti poskilleni.

- Helin, tuletko vaimokseni ?

- Tulen ! Tulen ! Toistin moneen kertaan, ja hän pujotti sormuksen sormeeni.

Hyppäsin samantien Janin kaulaan, ja annoin hänelle pitkän suudelman.

- Jani, minä rakastan sinua !