- Anteeksi, en tiennyt että olette nukkumassa. Katri sanoi ja naurahti.

- Yleensä ihmiset nukkuvat neljän aikaan. Tuiskaisin ja katsahdin Tommiin joka oli ristinyt kätensä puuskaan. Nousin ylös ja tarjosin parille vierashuonetta yöksi.

- Tämmöinen sotkuinen pieni huone ei ole käytössä muuten kuin vieraille. Esittelin ja jätin heidät kahdestaan. Painuimme Janin kanssa jatkamaan unia, mutta sitä ennen kävin katsomassa että Henna nukkuu, siellähän tyttö tuhisi täydessä unessa.

Aamulla keitin kaikille puurot, ja tarjosin jääkaappiin jääneitä leivoksia. Herätin vieraat, ja kattasin pöydän aamupalaa varten.

- Kiitos yösijasta, ja anteeksi tuhannesti että tungimme teille mitään ilmoittamatta.Katri pahoitteli.

- Saat anteeksi, kunhan tämä ei toistu. Haluaisin kuitenkin nukkua yöni rauhassa, joten tästä lähtien pysyn sängyssä siihen asti kun aurinko on noussut. Vastasin ääntäni korottaen, ja maistoin palasen leivoksesta.

- Eihän tämä asuntokaan paljon ole muuttunut. Tommi mutisi itsekseen.

- Mitä sanoit ? Katri ihmetteli ja katsahti Tommia epäröivästi.

- Ei mitään. Kuului vastaus taas tommin suusta.

Krista jäi katsomaan tätä vielä pitkään, kunnes kysyin olivatko kaikki syöneet. Pian äitini ja siskoni putkahtivat keittiöön.

- Heli !Lupasit viedä Hennan ostoksille tänään ! Haluaisin viettää edes yhden päivän yksin, ilman minkäänlaista hälinää ! Olisiko se sinulle liian iso vaiva ? Äiti kiukkuili takanani.

- Joo joo, tuleeko joku teistä mukaan ? Tokaisin ja katsoin eritoten Jania.

- Tulisin, mutta minun on pakko mennä töihin korvaamaan eilinen vapaaksi otettu päivä. Jani vastasi ja asetti kätensä omani päälle.

- Minäkään en voi tulla, täytyy mennä kotiin kuuntelemaan äitini huutoa, olenhan ollut jo monta päivää poissa ja olen taatusti ansainnut sen. Katri selitti.

En tietenkään halunnut tommia mukaan, joten lähdimme kaikki samaa matkaa ulos. Jäimme Hennan kanssa odottamaan taxia, joka tulikin sutjakasti.

Menimme takapenkille istumaan. Kuljettaja oli mukava, joka jutteli niitä näitä liittyen työhönsä. Katsahdin Hennaan ja ihmettelin miten tämän suuhun oli ilmestynyt tikkari.

- Mistä sait tuon ? Kysyin ihmeissäni

- Tuosta penkin välistä, se oli paperissa joten ajattelin ettei se haittaisi. Tyttö vastasi ja nosti jalkansa penkille. Vetäisin samantien tikkarin pois tytön suusta.

- Voi että olet typerä.

Perille päästyämme, menimme suoraan vaatteiden etsintään. Itse en löytänyt mitään, joten menin siskoni luokse katsomaan olisiko hän löytänyt mitään.

- Kato ! Hän kiljahti - Tän mä haluan ! Katsoin pientä pinkkiä paitaa jonka hän oli ottanut käteensä. - Tämä on aivan turhan iso sinulle, odota etsin sinulle pienemmän. Nappasin sattumalta käteeni juuri Hennalle sopivan koon. Ojensin paidan tytölle, joka riensi samantien pukukoppiin sovittamaan paitaa.

Istuuduin pehmeälle sohvalle, ja haroin hiuksiani. Kuuilin kuinka liikkeen ovi avautui, ja askeleet lähenivät minua. En kiinnitänyt huomiota muuhun kuin hiuksiini.

Ei, ei ei ! Hoin mielessäni ja kuulin tutun äänen sanovan - No oletkos löytänyt itsellesi mitään nättiä ? Katsahdin kauhuissani kasvoa, jotka olisin halunnut unohtaa. Istuin hiljaa paikallani, vältellen Tommin katsetta.

-Kerroitko jo poikaystävällesi minusta ? Hän kysyi kiusatakseen.

- Hänen ei tarvitse tietää sinusta, tai menneisyydestämme mitään ! Sanoin Tommille - Kuten tiedät hyvin itsekkin, en halua nähdä sinua enää !

- Voi pikkuinen, tulet näkemään minua vielä monta monta kertaa. Tommi vastasi lipaisten huuliaan.

En kestänyt tätä miestä enää,hän ei ollut se johon tutustuin joskus. Hän teki minulle todella pahasti, se särki ajatukseni tulevaisuudesta, tai kaikesta mihin perustuimme. Olimmehan silloin vasta teinejä, tiedottomia kaikesta.

 

Nousin ylös itku kurkussani kaivertaen, kävelin Tommin ohi ovea kohti. Kun pääsin ovesta ulos, juoksin parkkipaikalla sijaitsevalle puutarha penkille.

Suljin silmäni hetkeksi, tai ainakin luulin niin. Mietin pitäisikö Janille kertoa mitä minun ja Tommin välillä on tapahtunut ? Mutta mitähän siitäkin seuraisi ? En voi ottaa sitä riskiä. Huoh, en haluaisi salata poikaystävältäni mitään, olemmehan tunteneet jo monta vuotta ja toivon että hän olisi vihdoin se oikea.

avasin silmäni ja huomasin Tommin kävelevän käsi siskoni kädessä kiinni. - Etkai meinannut siskoasi yksin jättää ?

Otin penkistä tukea noustakseni seisomaan.

- Älä tule sanelemaan mitä minun pitäisi tehdä ! En kaipaa apujasi, haluan vain päästä sinusta eroon ! Eikö se tullut jo silloin selväksi kun jätin sinut ?! Karjuin niin kovaa mitä kurkustani lähti. Sain Tommin vihdoin sanattomaksi. Huomasin siskoni kadonneen, katsahdin taakseni ja huomasin saman taxin mikä meidät hakikin, seisovan sillä paikalla mihin se meidät jättikin. Henna istui taxin takapenkillä.

- Tilasin teille kyydin, nyt voit mennä. Mies sanoi ja lähti pois luotani. Katsoin tämän perään ja tunsin pientä pahaa oloa, mutta iloa siitä että hän otti opikseen. Lopulta menin taxiin hennan viereen istumaan.

Kotiin päästyämme ryntäsin samantien koneelle, huomasin keskustelussa Janin.

- Haluaisin todella olla luonasi nyt. Kirjoitin.

- Mikäs nyt, juurihan olin yön luonasi.

- Se ei riitä ! olen koukussa sinuun, haluan olla aina luonasi. Näpyttelin ja odotin vastausta.

Pitkä hiljaisuus.

- Kun saan ylennyksen, lupaan että muutamme omaan asuntoon. Jani vihdoin vastasi.

Huulilleni nousi hymy, ja huomasin todella olevani rakastunut poikaan.

- Menen nyt, rakastan sinua♥. Näpyttelin ja suljin läppärin.

Kävelin rappuset alas olohuoneeseen pianon luo, aloin soittamaan jotain koskettavaa kappaletta. Olin harrastanut pianon soittoa jo 8vuotiaast asti, se on minulle tärkeä asia mutta ei sentään mikään intohimo.

- Tottakai, hän tuli juuri alakertaan odota pyydän hänet puhelimeen.

- Helin ! Joku ystäväsi on puhelimessa.

Pamautin pianoa, ja kävelin puhelimen luo. Nappasin sen hellästi käteeni.

- Heli, ai hei. - Tässähän tämä. - Ai huomenna ?

- Ei se ei valitettavasti käy, ajattelin olla ihan kotonani. Valehtelin.

- Äsh, no mietin asiaa. Soittelen huomenna, olisi se kiva nähdä vanhoja tuttuja vaihteeksi.

Laskin luurin alas. Katsion vähän aikaa äitiäni ja totesin että kyllä se seuraelämä mieltä piristäisi.

Noniin, kolmas osa on päätöksessä. Kommentit kelpaa. Huomenna jatkan ainakin näihin nähden. Kyllä tämäkin tarina vielä vauhtiin pääsee ! Kiitos lukijoille :)