Heräsin aamulla kukonlaulun aikaan, ja riensin etsimään jotain nättiä päällepantavaa. Nostin kaapista uusimman mekkoni, ja puin sen ylleni. Tämän jälkeen kävin nopeasti meikkaamassa, ja letitin hiukseni normaalin tapaan. Kaivoin kännykkäni entisten housujen taskusta, ja etsin sieltä vanhan ystäväni numeron.

- Helin täällä, nähtäisiinkö nupun kahvilassa ? Lähden samantien kävelemään, sanoin ja katkaisin puhelun. Ulkona tuntui viileältä, joten puin päälleni vaaleahkon syystakin.

Lähdin kävelemään suhkot nopeaa tahtia kaupungin katuja pitkin.

Käänsin katseeni liikkeen ikkunaan, jossa oli esitteillä kauniita kukkia ja taideteoksia. Lupasin että ostan itselleni tästä liikkeestä edes yhden ostoksen, kun muutan omaan asuntoon.

Lopulta pääsin perille, riisuin takkini jättäen sen pieneen ruskeaan naulakkoon. Käänsin katseeni hyvin tutun näköisiin kasvoihin, ja tunnistin ne samantien entisen koulukaverini Jaanan kasvoiksi. Ryntäsin samantien rutistamaan vanhaa ystävää.

- Jaana !, minä huudahdin ja päästin lopulta kätöseni irti.

- Et ole muuttunut tippakaan teiniajoista !, luulin että olisit tullut ison lapsijoukon kanssa. Jaana nauroi.

- En sentään, mutta mitä sinulle kuuluu ? sinähän muutit amerikkaan Eeron kanssa.

- No siellähän minä asuin pari vuotta, mutta Suomi alkoi jo houkutella takaisin, nyt sinun on kyllä tultava käymään nykyisessä asunnossamme !

En ehtinyt mitään siihen vastata, kun olin jo Jaanan viennissä.

Eero oli kattanut pöydän jo valmiiksi, varmaan he suunnittelivat ennalta tuloani tänne. En voinut uskoa että he olivat vielä yhdessä, ennen he riitelivät sun mistäkin asiasta, ja erosivat parikin kertaa ennenkuin alkoivat ottaa suhteen tosissaan.

- No mitenkäs sinun elämäsi sujuu ?, Jaana kysäisi.

- Ihan normaalia tahtia, asun vielä äitini luona mutta olemme poikaystäväni kanssa jutelleet yhteen muuttamisesta.

- Ai poikaystävä ? Oletko vieläkin Tommin kanssa ? Eikös hän hakannut sinut sairaalakuntoon ? Jaana kauhisteli.

- Ei, jätin hänet jo vuosia sitten. En voi antaa hänelle anteeksi sitä minkä tuskan hän minulle aiheutti, olen nykyään Janin kanssa.

- Jani ? en olekkaan nähnyt häntä, eihän hän ollut koulussamme, haluaisin todella tutustua häneen.

- No voisimme pitää joskus tuplatreffit, Naurahdin ja nousin syötyäni ylös.

Aikamme juteltua, halasin Jaanaa vielä kerran, ja puin takkini päälle lähtien suorinta tietä kotiin.

Sisälle astuttuani, huomasin Janin istuvan olohuoneemme sohvalla.

- Tulithan sinä vihdoin ! Jani on odottanut jo kauan tuloasi, äitini sanoi haukotellen.

- Helin ! Minulla on sinulle yllätys josta varmasti pidät, Jani vakuutti nostaen takin sohvan takaa, ja pukien sen päällensä.

Nousimme taxin kyytiin, tällä hetkellä minulle ei kelpaisi muu kuin oma auto.

- Silmät kiinni, Jani toitotti koko automatkan.

Vihdoin hyppäsimme autosta ulos, sen jälkeen kun olin maksanut kukkaroni tyhjäksi.

- Noniin avaa silmäsi ja ylläty, Jani vihdoin sanoi. Tein työtä käskettyä ja menin täysin tönköksi katsoen sitä mitä edessäni oli.

- Oi Jani, se on ihana ! Miten sinulla oli varaa ?, kysyin ääni väristen.

 

Tämä oli tälläinen lyhyt osa, mutta tänään tulee vielä viides osa !

Vielä pohjakuvat uudesta talosta: