Kiitos kovasti kommenteista, ne ovat tuoneet minulle lisää innostusta jatkaa tarinaa. Ja ilmoitan vielä, että vaihdan kirjoitustyyliä. 7. Osa, nauttikaa !

Heti seuraavana iltana Helin soitti matkatoimistoon.

- Varaisin loman kevään alkupuolelle, ja haluaisin hääsviitin.

- Tuleeko perheenne mukaan ? Rouva kysyi puhelimen toisessa päässä.

- Ei tule, vain kaksi ihmistä.

- Hyvä on, mikä on nimenne ?

Puhelu jatkui siihen asti, kun asiat saatiin selvitettyä.

Helin röjähti sängylle, Janin viereen.

- No mikäs nyt on? Tämä kysyi ihmetellen.

- Mitä jos vieraat eivät pääse tulemaan ? tai joku perheestämme sairastuu ? Tai mitä jos on hirvittävä myrsky, joka pilaa päivämme ?! Helin luetteli kauhuissaan.

Jani katsoi pitkään tulevaa vaimoaan, ja sitoi kätensä tämän ympärille tiukasti, vetäen hänet lähelleen.

- Älä sinä siitä huolehdi, siihen on vielä pari kuukautta, Jani vastasi rauhoittaen Helin mielen.

- Anteeksi, minua vain pelottaa että häämme epäonnistuvat.

Jani oli alkanut treenaamaan itseään kuntoon lomaa varten, hän halusi olla timmissä kunnossa, jotta Helinin ei tarvitsisi hävetä tätä rannalla, no eihän Heli tietenkään häntä häpeäsi, mutta mies halusi olla varma asiasta.

Helin oli lähdössä ruokakauppaan ostamaan päivällisen aineksia, mutta Jani huomasi hänet ikkunasta, ja lähti kiireesti hänen peräänsä.

- Minähän voisin tilata meille esitteliän ! Mies huusi tämän perään.

- Esitteliän ? Helin kummasteli.

- Semmoinen tyyppi joka kiertelee ja esittelee meille maan kulttuureja, Jani sössötti.

Helin ei vieläkään ymmärtänyt, mutta päätti antaa Janin tehdä miltä hänestä tuntui.

Samassa Helin muisti kutsut jotka olivat hänen taskussaan.

Hän avasi postilaatikon ja asetti ne nätisti päällekkäin, jotta postinjakajan olisi helppo napata ne mukaansa. Helin kolusi vielä taskunsa läpi, hän halusi varma ettei yksikään kirje jäisi lähettämättä. Vihdoin hän pääsi ostoksilleen.

Kotiin tultua, Helin riisui takin päältään, ja asteli keittiöön ruokakori kädessään. Hän avasi jääkaapin oven ja työnsi ruuat omille paikoilleen.

Hän päätti nimittäin tehdä tänään kevyttä ruokaa, salaattia.

Hän kattoi pöydän lapsille valmiiksi, pian pienen tytön ääni kuului ovelta, ja hän juoksi sisään paperi kädessään.

- Äiti ! Äiti ! Sain 10 matikan kokeesta ! Moona kiljui.

- Hienoa ! Jani vastasi, mutta Helin oli aivan ajatuksissaan, joten hän tajunnut mitä ympärillään tapahtui. Moona ei kuitenkaan välittänyt, kunhan hän sai edes jonkun huomion.

Syötyään ovikello soi, ja Moona riensi avaamaan oven, ja kukapas muukaan siellä seisoikaan kuin Lauri.

- Äiti, saako lauri tulla meille ? Hän kysyi, mutta se oli jo myöhäistä, kun poika oli riisunut jo takin päältään.

Moona halasi Lauria, ja veti sitten kädestä pitäen tämän pianon äärelle, ja halusi välttämättä opettaa pojan soittamaan pianoa. Lauri katsahti ihmeissään Moonaa, ja suostui pienen väittelyn jälkeen edes istumaan pianon äärelle. Se riitti Moonalle.

Menimme Janin kanssa seuraamaan telkkarista tulevaa perhedraamaa.

- Löysin muuten sen esitteliän, hän on ollut siellä töissä jo 7vuotta, eli kokenut.

- Hmm, riittääköhän se, toivottavasti hän ei ole joku nuori työntekijä.

Jani jäi katsomaan minua ihmeissään, ja kysyi sitten varovaisesti. - Olethan varma että haluat tätä ?

Käänsin katseeni Janiin, - Tietenkin ! Olen odottanut tätä siitä asti kun tapasin sinut, miksi luulet etten haluaisi ?

Jani tajusi hermostumiseni, ja päätti olla hiljaa.

- Löysin muuten sen mekon, menen huomenna ostamaan sen, minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukanani, koska suurin osa meni ruokaan.

Moona oli jo löytänyt tiensä veljensä huoneeseen.

- Mitä ajattelet siitä kun äiti ja isä lähtevät pois ? Miro kysyi yllättäen.

- Minulla tulee ainakin kova ikävä, mutta on tässä hyväkin puoli ! Menemme mummin luokse, ja saamme syödä keksejä niin paljon kuin haluamme ! Moona vastasi ja asetti lelun lattialle.

- Oletko aivan varma ? Poika sanoi silmät levällään.

Pian oli kevät, ja oli häiden aika.

Jani asetti sormuksen Helin sormeen, joka teki saman toisinpäin. Jani katsoi häntä vähän aikaa syvästi silmiin, ja oli varma rakkaudestaan.

Jani nappasi vaimonsa hellään syleilyynsä, ja vieraat nousivat ylös raikuvin taputuksin.

Juhlia jatkettiin vielä sisällä, malja nostettiin vastanaineille. Keittiön pöytä täyttyi vielä lahjoista, ja huone oli täynnä hälinää ja kukaan ei suostunut pysymään poissa morsian luota, jonka sormusta kaikki ihastelivat, jossakin vaiheessa joku kompastui vielä puvun helmaan ja löi päänsä pahasti. Mutta onneksi ei tapahtunut sen kummempia.

Vihdoin pari pääsi huilaamaan, taksi otti heidät kyytiinsä ja vei lentokentälle, jossa he saivat odottaa pari tuntia. Lentokone oli pian valmiinsa, ja he pääsivät vasta seuraavana päivänä perille. Moni oli kentällä vielä varoittanut lähtemästä tulevien myrskyjen takia, mutta ei parimme siitä välittänyt.

Perillä Helin varasi huoneet, ja kävi aulan vessassa laittamassa letit itselleenl.

Sviitti kiinnosti molempia, jonne he säntäsivät samantien. Helin jäi hetkeksi vielä oven eteen, ja katsahti Janiin joka ojensi hänelle avaimet. Helin työnsi avaimet, väänsi ja avasi huoneen oven.

Helin katsahti innoissaan huonetta ja takertui samantien silkkiverhoihin jotka oli kiinnitetty sängyn päälle, ja ne laskeutuivat kauniisti lattiaan asti. Sillä välin Jani tilasi huonepalvelusta välipalaa, eiväthän he olleet syöneet mitään, paitsi lentokoneessa jotain pientä, mutta silti nälkä kouri kumpaakin.

- Tämä paikka on ihanampi kuin kuvittelin, tästä lomasta tulee ikimuistoinen ! Heli ihasteli.

- Odota vain iltaan, silloin saat kokea jotain mitä et unohda.

- Miau, Heli naukaisi nostaen toista kulmakarvaansa.

Kumpikin istui hiljaa paikallaan, katsellen auringonlaskua. Heli asetti kylmän kätensä Janin reiden päälle, joka värähti saadessaan kylmiä väreitä.

Illan tullen, Heli kömpi sänkyyn Janin seuraksi, ja hyppäsi samantien vetäen tämän suudelmiinsa. Eivät siinä paljon naapureita ajateltu, kun hääpari vietti villiä yötänsä.

Seuraavana aamuna Jani herätti Helin suudelmillaan, ja he pukivat vaatteita päälleen. Heidän piti olla tasan yhdeksältä hotellin ravintolassa, jossa tämä "esitteliä" heitä odottaisi.

- Mistä tiedämme kuka hän on ? Heli kysyi ja katsahti miestään, joka pyöritteli silmiään.

- Kerroin että minut tunnistaisi punaisesta paidasta, ja kauniista naisesta vierelläni, Jani kertoi Helille joka oli jämähtänyt paikalleen.

- Juuri niin, Kuului yllättäen Janin takaa.

 

Jani nousi seisomaan ja huomasi Tommin, joka ei ollut muuttunut muuten kuin oli ajanut partansa ja hankkinut farkkujensa tilalle suorat polviin asti olevat housut.

- Tommi ! Olinkin ihmetellyt minne olit kadonnut, oletko ollut täällä töissä ?

- Mistään muualta en ole töitä saanut, joten sain kutsumuksen tänne, mutta tuntui pahalta jättää Katri Suomeen, mutta olemme silti yhdessä. Näemme lomilla, jolloin voin mennä takaisin Suomeen rakkaani luokse.

- Rakkaani, Helin tuhahti päässään.

- No lähdetäänkö ? Tommi kysyi ja työnsi toisen käden housujensa taskuihin, katsahtaen minuun.

- Haen vain kamerani ! Nähdään aulassa, Jani vastasi innoissan ja lähti hakemaan huoneestamme kameraa.

- Miksi juuri sinä ?! Käskin sinun pysyä erossa meistä !

- Minä en tätä päättänyt, ole tyytyväinen että olen kasvanut aikuiseksi enkä enää himoitse sinua ! Tommi vastasi saaden Helinin hermot kiehumaan.

 - No, no . . Pysy kaukana minusta ! Helin änkytti raivoissaan.

 Hän juoksi ulos kuumuteen ja huomasi paikallisen taksin, ilmeisesti Tommi oli tilannut sen, jotta voisi kuljettaa meidät muualle. Helin katsahti taakseen ja huomasi Janin kävelevän perässään auton etupenkille. Helin katseli harmissaan auton lattiaa, ja kaipasi kipeästi kotiin. Hän oli varma siitä, että Tommilla on vielä ässä hihassaan, varsinkin nyt, kun Helinillä ei olisi paikkaa minne paeta. Onneksi Jani oli hänen turvanaan.

Tommi oli päättänyt viedä heidät torille, jossa oli kaupustelioita. Helin katseli kaunista palmu koristetta, joka oli pieni mutta sievä. Hän nappasi sen käteensä ja käveli kassalle maksamaan.

- One pleace, hän yritti epätoivoissaan selittää. Myyjä kuitenkin tajusi koristeen hänen kädessään ja otti tältä maksun.

Helin sai vielä tutustua paikallisiin ihmisiin, jotka eivät ollutkaan tummia kuten hän oli ajatellut.He jäivät vielä syömään paikallista ruokaa, ennenkuin vetäytyivät takaisin hotellille.

Miten Helinin käy ? pystyykö hän enää selvittämään välejään Tommin kanssa. Osasta tuli hieman lyhyt, kommentteja saa antaa ! :)