Kaksoset ovat kasvaneet kovasti, aloittivat koulunkin syksyllä. Eivät riitele tai tappele, muuten kuin jos asia liittyy karkkeihin. Kaikki ihmettelevät silmien väriä, no ilmeisesti Miro on perinyt minun silmäni, ja sisko on perinyt isänsä silmät.

 

Voi miten rauhallinen perhe tässä istuukaan, todellisuus on todellakin aivan jotain muuta.

Ja tämä on lievää. Hermoilut on hermoiltu, ja kyyneleitä vuodatettu. Mutta vihdoin koulut alkoivat, ja lapset tulevat väsyneinä kotiin. Yleensä tehdään läksyt, syödään ja pyyhälletään sänkyyn.

Ainiin, uusimme lasten huoneet. Moona sai toiveestaan pinkin huoneen, ja ostimme hänelle käytetyn prinsessa sängyn, johon hän on ollut todellakin tyytyväinen !

Miro on taas innostunut urheilusta, joten teimme hänen huoneestaan urheilullisen. Kuvia ei nyt ole huoneista enempää, mutta eiköhän niitäkin tule joskus vielä näkemään.

- Minulla kestää tänään töissä pitkään, pitää tehdä liikatöitä, mutta tulen niin pian kuin pystyn. Jani selitti samalla kun veti takkia päälleen, hän lähestyi minua nopein askelin, otti hellästi kiinni leuastani ja veti minut suudelmiinsa.

Mitään en ehtinyt siihen sanomaan, kun mies lähti pyyhältäen kylmään talvi ilmaan.

Vetäisin takin ylleni, ja olin menossa kolaamaan pihaamme. Astuin eteisestä ulos terassille, kun järkytyin näkemästäni.

- Miten en ole huomannut tätä ?! Kauhistelin.- Minulla on edessäni valtava urakka.

Revin turhat puskat irti etupihalta, ja takapihalta.

Lapsetkin taisivat tulla jossain vaiheessa kotiin, en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota. Moona kävi jossain välissä auttamassa, mutta kyllästyi samantien ja lähti sisälle katsomaan piirrettyjä.

Leikkasin vielä puskat tasaisiksi, ja kolasin lumet pois.

Vihdoin olin saanut työni tehtyä, ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Menin sisälle, sain heitettyä takin päältäni, ja nukahdin samantien uudelle pehmeälle sohvallemme. Jani tuli kotiin kun päivä oli pimentynyt, ja huomasi minut nukkumassa. Ilmeisesti hän oli kantanut minut sänkyyn, koska sieltä minä aamulla heräsin.

Kun Jani oli kantanut minut ylös, hän siivosi keittiön ja valmisti iltapalaa.

- Isi, missä äiti on ? Moona kysyi ihmeissään.

- Äiti nukahti tuohon sohvalle, joten kannoin hänet ylös nukkumaan.

- Mutta minulla on äidille asiaa ! Moona tiuhahti.

- Annetaan nyt äidin nukkua, saat kertoa asiasi hänelle aamulla.

Miro istui hiljaa ja tuijotti lautastaan, hän varmaan tunsi itsensä eristetyksi keskustelusta, mutta ei hänestä kuulunut pihaustakaan.

Ruoan jälkeen lapset menivät huoneisiinsa tekemään kotiläksyjä.

Seuraavana päivänä kun Jaana oli meillä kylässä, opetin hänet pelaamaan shakkia. Ei Jaana kyllä siitä mitään tajunnut, kunhan nappeja liikutteli.

- Moona haluaisi kovasti nähdä Laurin, Sanoin kesken pelin.

- Aijaa, no voisin tuoda hänet tänään tänne. Voisitte vaikka mennä läheiseen puistoon leikkimään, Jaana mutisi ja nosti jalkansa ristiin toisen päälle, potkaisten pelin nappulat kumoon.

Puistoon päästyämme, Moona halusi välttämättä olla kahdestaan Laurin kanssa.

- Onko sinulla ollut ikävä minua ? Moona kysyi Laurilta punastuen.

- Sinuako ? Jos olisit kissani, voisin sinua ikävöidä. Mutta olet minulle pelkkä ystävä joten ei minulla sinua ikävä tule, Lauri vastasi runollisesti, mikä loukkasi Moonaa.

Moona käänsi katseensa kiikkuihin ja meni sinne yksinään istumaan.

Pian Lauri tuli hänen seurakseen, ja mökötys hävisi samantien. Ystävykset leikkivät koko päivän kahdestaan, Moona oli täysin ihastunut Lauriin,vaikka tuskin itse tiesi mitä se tarkoitti.

Sillä välin äiti käveli puistossa vastaan.

 - Mitenkäs lapsukaiset voivat ? Voisivatko he tulla joku päivä meille kylään ? Olisi kiva nähdä heitä taas vaihteeksi, Marjatta ehdotti.

- Käyhän tuo, saisin itsekkin välillä rauhaa ! Tietäisitpä kuinka innokkaita he ovat.

Kotiin mentyäni, käskin lapset samantien nukkumaan, ja oletin Janin olevan jo nukkumassa. Avasin makuuhuoneen oven, ja näin Janin istuvan frakki päällään. Hän oli koristellut huoneen silkkiverhoin, ja sytyttänyt kynttilöitä palamaan. Ruusujakin löyti pari kappaletta huoneen nurkasta. Kävelin hänen luokseen.

- Mitä tämä on ? Kummastelin.

Jani polvistui eteeni, katsoen minua suoraan silmiin.

- Tiedät kuinka paljon sinua rakastan, olen aina rakastanut ! Jani sanoi, saaden minut kyyneliin.

Hän nappasi taskustaan ison mustan rasian ja avasi sen. Siinä kimalteli tajuttoman kaunis ja iso timantti. Menin täysin sanattomaksi, ja nostin käteni automaattisesti poskilleni.

- Helin, tuletko vaimokseni ?

- Tulen ! Tulen ! Toistin moneen kertaan, ja hän pujotti sormuksen sormeeni.

Hyppäsin samantien Janin kaulaan, ja annoin hänelle pitkän suudelman.

- Jani, minä rakastan sinua !